Liiketoimintaongelmien juurisyyt löytyvät aina ihmisistä
Olen tavannut nyt loppukesästä lukuisia ihmisiä ja jutellut johtamisesta tarkoituksellisesti: tarinoita toimitusjohtajan arjesta, kiireestä ja stressistä, tasapainoilusta työn ja perheen välillä, tuen puutteesta, johtamisen kroonisesta vaivalloisuudesta.
Vaikkakin keskusteluiden lähtökohtana on ollut työelämä, tarinat ovat olleet hyvin ihmisläheisiä, ihan sitä itseään: pieniä ja isoja asioita, mistä työ muodostuu, mitkä kaikki asiat siihen vaikuttavat, mitä siitä seuraa.
Kiteytän havaintoni keskusteluista seuraavaan: Liiketoimintaongelmien juurisyyt löytyvät aina ihmisistä.
Tämä on väistämättä tosi, sillä ihmiset pyörittävät yrityksiä. Vääjäämätön ketju liiketoimintaongelmiin menee seuraavasti maailmankuvassani:
Johtamisen ongelmat. Näistä kerroin jo aluksi. Kysymys on asioista, ilmiöistä ja johtajan haitallisista toimintamalleista, jotka vaikuttavat kykyyn johtaa ihmisiä ja yritystä.
Toiminnan ongelmat. Kun johtamisesta kertyy kuormaa pinnan alle, paine kasvaa, suhtautumisesta kollegaan tulee varauksellisempaa, välillä pomo kävelee raamit kaulassa, syntyy epäluottamusta, yhteisymmärrystä on hankala löytää, epävarmuus kasvaa pinnan alla. Näiden ilmiöiden läsnäollessa on vaikea kuvitella, että ihmisten ja tiimin täysi potentiaali olisi käytössä ja toiminta optimaalista.
Liiketoimintaongelmat. Näillä asioilla on aina hintalappu, joskus yrityksen olemassaolon kokoinen: tiimin paras koodari turhautuu ja päättää vaihtaa maisemaa; asiakastyytyväisyydelle ei löydy todellista vastuunottajaa; projektit ovat aina myöhässä; tuotekehityksestä tulee ulos puolivalmista tai jatkuva tulipalojen sammuttelu estää liikevaihtotavoitteiden saavuttamisen.
Oletko sinä tullut ajatelleeksi, missä teidän yrityksen liiketoimintaongelmien juurisyyt ovat? Siis ne todelliset juurisyyt, jotka löytyvät ihmisistä, heidän asenteistaan, vuorovaikutuksesta, johtamisesta, sanomatta jääneistä asioista tai puhumattomuudesta.
Johtamisen ongelmat ovat aina ja ensisijaisesti sisäinen kokemus
Se kenellä on todellinen vastuu liiketoiminnasta (lue toimitusjohtaja), kokee olevansa täysin yksin, kun perimmäisen vastuunkantajan on astuttava esiin. Heikoutta ei voi näyttää tiukassa paikassa vaikka firman kassa kumisee tyhjyyttään, joukot on pidettävä kasassa. Hallitus keskittyy vain numeroihin ja liiketoiminnan kehittämiseen; lisäksi ja pahimmillaan hallituksessa istuu firman perustajajäärä, joka päivittäisellä toiminnallaan suorastaan haittaa liiketoiminnan kehittämistä.
Olen myös nähnyt, kuinka eri tavalla ajattelevat ihmiset eivät yksinkertaisesti ymmärrä toisiaan: myynnin ja markkinoinnin luovuus ei kohtaa teknisen tiimin suunnitelmallisuutta. Tästä generoituu selkeitä huteja, epäluottamusta ihmisten ja tiimien välille. Toiminta eristäytyy pikkuhiljaa turvalliseksi koettuihin saarekkeisiin, josta huudellaan meren yli - vain, kun on pakko.
Tarinat eivät tähän lopu, pikemminkin alkavat
Olin myös läheltä todistamassa seuraavaa tapausta: liiketoimintayksikön pomoksi nostettiin tiimin pätevin, kannuksensa ansainnut ja moni kokeneempi jäi paikkaa vaille. Pienet konfliktit eskaloituivat nopeasti puhumattomuudeksi, yksinkertaiset johtamistilanteet vaivalloisiksi. Pomon itseluottamus mureni, tilalle astui epävarmuus. On sanomattakin selvää, että kaikki tämä oli pois itse tekemisestä ja näkyi numeroina viivan alla vuoden lopussa,
Toisinaan firman epäjatkuvuuskohta ei mene kuin Strömsössä: perustajaosakkaan lähdettyä aluksi hienovarainen vastakkainasettelu myynnin ja asiantuntijatiimin muuttui ylimielisyydeksi ja yhteisymmärryksen täydelliseksi katoamiseksi selkeän johtajuuden puuttuessa. Tilanteesta ei voinut puhua ääneen oikeilla nimillä, eikä uusasiakashankinnasta vastannut myyntijohtaja uskonut enää tilanteen selviämiseen ja päätti nostaa kytkintä. Seuraamukset tulevat näkymään suoraan yrityksen liikevaihdossa kymmeninä prosentteina.
Ja myös omin silmin havaittua: perustaja-toimitusjohtajalta puuttui selkeä johtajuus, vähän liian kiltti mies niihin saappaisiin. Organisaation oli kotiutunut lepsuilun ja liiallisen mukavuuden kulttuuri. Liiketoiminta kyllä sujui hyvien tuotteiden ansiosta, mutta työntekijät huitelivat missä sattuu, saapuivat myöhään töihin ja lähtivät vastaavasti aiemmin kotiin. Seuraukset tulevat tässäkin näkymään viiveellä, mutta tulevat varmasti näkymään.
Mitä mieltä sinä olet, samaa vai eri mieltä? Mitä havaintoja sinulla on aiheesta?