Johtajuuden vaihtuminen on yrityksen epäjatkuvuuskohta
Juttelin suomalaisen hyvin menestyneen asiatuntijaorganisaation myynnin vetäjän kanssa aamukahvilla. Ollaan törmätty aiemminkin, juteltu mukavia ja tuuletettu elämää. Ajatukset ovat aina vaihtuneet, on löytynyt tuoretta tarinaa jaettavaksi.
Tällä kertaa kaverini olemuksessa oli hienoista alavirettä. Työpaikan pakka oli yksinkertaisesti sekaisin ja oli ollut jo reilun vuoden verran yrityksen perustajan siirryttyä syrjään operatiivisesta. Nyt oli niin, että perustaja ja myyntijohtaja olivat käytännössä luoneet koko firman liiketoiminnan ja laajan asiakaskunnan kymmenen vuoden aikana.
Johtajuuden epäjatkuvuuskohta
Kun pomo poistui talosta, johtajuuteen muodostui tyhjiö. Tämähän on luonnollista ja hyvin ymmärrettävää, ottaa hetken aikansa ennen kuin johtajuus asettuu.
Johtajuus toimii täsmälleen samalla tavalla apinalaumassa. Siellä tosin kamppailu päällikön paikasta on jatkuvaa, lauman pomon ei ole syytä näyttää heikkouttaan, nuorempia haastajia riittää jonoksi asti, kysymys on elämästä ja kuolemasta. Vaikutusvaltainen ja juureva johtaja luo kuitenkin laumaan turvallisuuden: ruoanhankinta sujuu, viholliset pidetään loitolla ja varmistaa samalla laumaan parhaan geenijatkumon.
Laumapäällikön vaihtuminen on kuitenkin vääjäämätöntä. Viisain ja voimakkainkin tulee vanhaksi ja koittaa päivä, kun yksi nuoremmista voittaa ratkaisevan kamppailun. Tässä kohtaa punnitaan lauman yhtenäisyys ja uuden johtajan kyky ottaa haltuun, kutsua puolelleen myös ne naaraat, jotka kannattivat toista haastajaa.
Sama juttu tässä asiantuntijaorganisaatossa, pomon lähdettyä selkeä johtajuus huusi ottajaansa. Tilalle ehti kuitenkin astua vähän epämääräinen jaettu, jossa kukaan ei ottanut muodollista vetovastuuta eikä myöskään henkistä. Työtä jatkettiin kyllä entiseen tapaan, mutta asiantuntijat ja myynti eivät puhuneet enää ihan samaa kieltä, yhteisymmärrys oli kateissa, oltiin eri puolella laumaa. Myyntijohtaja oli tehnyt ratkaisunsa ja oli jo etsimässä uusia haasteita.
Todellinen johtajuus on kirkasta ja selkeää
Apinalaumassa johtajuus ratkaistaan perinpohjaisesti, kiveäkään ei jätetä kääntämättä. Se, kenellä on suurin kyvykkyys johtaa laumaa, on pallinsa ansainnut. Tämä on lauman parhaaksi. Eikä tarvitse enempää evoluutiolta kysellä. Parhaat laumat ja johtajuus ovat selvinneet hengissä tähän päivään saakka.
Tämän päivän työelämässä sama kirkkaus ja selkeys ei ole läheskään aina itsestäänselvyys. On helppoa keskittyä itse tekemiseen, eikä pinnan alla olevasta juurikaan puhuta. Olemme kuitenkin aistivia eläimiä, halusimme tai emme. Tämän vuoksi myös meidän ihmisten väliseen vuorovaikutukseen vaikuttaa sanaton viestintä luottamuksesta, asenteesta, olettamuksista, ajan yli kertyneestä vitutuksesta.
Edellisen asiantuntijaorganisaation tapauksessa osakkaiden mielipide-erot alkoivat generoimaan varautuneisuutta, vastakkainasettelua ja suoranaista arroganssia. Kysymys on tunnekuormasta, jokaiseen kerääntyvästä ylijäämästä, joka tiedostamatta vaikuttaa kommunikaatioon ja luo ennakkoluuloja ennen kuin kukaan ehtii edes suutaan avaamaan.
Miksi näitä ongelmia on sitten vaikea ratkaista?
Oletko itse kokeillut, kun olet ollut sisällä organisaatiossa osallisena? Sisältä ei ole helppoa nähdä, eikä muuttua, jos lastina on kuormallinen kiviä. Vuorovaikutuksen ongelmia on todella vaikea ratkaista sillä ajattelun tasolla, missä ongelmat ovat syntyneet.
Tunteet ovat meissä ajattelua syvemmällä tasolla, eikä niihin ole aina selkeitä sanoja - on vain kokemus. Ne toimivat samalla tavalla apinoiden kesken. Luottamus joko on tai sitten ei. Kun se puuttuu, toisen uroksen äärelle on vaikea asettua, parempi olla varuillaan.
Tunteet toimivat meissä edelleen nykypäivänä samalla mekanismilla. Aistimme tilanteita tiedostamattomalla tasolla, koko ajan ja automaatiolla. Epämukavuus tuntuu epämukavuutena, asenne tihkuu olemuksesta läpi vaikka sanat kertovat ihan muuta. Tästä syystä ajattelun ja sanojen alapuolelle kasaantuva tunnekuorma edellyttää tuulettamista, sisäisen kokemuksen siedätyshoitoa, jotta hankaava suhde kollegoihin voi todella muuttua.
Sisäisen kokemuksen siedätyshoito avaa kommunikaatio-ongelmien juurisyyt
Jos syvemmistä asioista ja elämästä ei ylipäätänsä ole tapana kollegojen kesken puhua, jotakin isompaa jää herkästi jakamatta. Persoonat jäävät piiloon, työpaikan roolit ovat pelkästään framilla. Kyllä, tekemiseen ja johtamiseen liittyy organisaatiossa tietyt roolit, mutta meissä kaikissa tapahtuu samanlaisia asioita konepellin alla. Olemme ihmisiä.
Avaimet epäluottamuksen, toimimattoman kommunikaation ja vastakkainasettelun purkamiseen löytyvät meidän sisäisestä kokemuksestamme: mitä asiantuntijassa tapahtuu, kun myyntijohtaja tulee asiansa kanssa huoneeseen?
Jos expertin sisällä painetaan punaista nappia, on ennakkoasenne sen mukainen, mieliala värjää näköalan ja ajattelun. Mitä tästä sitten tulee? Ei yhtään mitään tai ihan sitä samaa kuin ennenkin edellisen vuoden aikana. Eli mikään ei muutu.
Jumitilaan ajautuneen vuorovaikutuksen voi purkaa ainoastaan tarkoituksellisella harjoittelulla. Toistoja ja tietoisuuden kasvattamista. Kysymys on kuin siedätyshoidosta, jossa tutkitaan toimintaa, sen aiheuttamaa sisäistä kokemusta, kasvatetaan tietoisuutta ja kitketään haitallisia tapoja.
Tätä kautta avautuu uutta: kyky kohdata kollega ilman ennakko-odotuksia kasvaa, rohkeus sanoa ääneen aiemmin puhumattomia, ilmatila yksinkertaisesti tuulettuu, ihmisten välinen jännitys sulaa, syntyy aito kyky käsitellä mielipide-eroja, alkaa puhumaan samaa kieltä liiketoimintatavoitteiden suuntaan.
Millaisia kokemuksia sinulla on johtajuuden vaihtumisesta? Mikä onnistui hyvin? Mitä tekisit toisin, kiinnittäisit tällä kertaa enemmän huomiota?