Tuska motivoi muutokseen, kehon kuunteleminen kiihdyttää
Elämää koettelevan umpikujan kokemus on toisinaan terveellistä; tuntea epätoivo ja kärsimys kokonaisvaltaisesti, täydellä volyymilla. Silloin elämä tuntuu, jos ei ole aiemmin työkiireiltä ja muilta prioriteeteilta ehtinyt tuntumaan. Seinään ajaminen hyvällä matkavauhdilla.
Kun vaihtoehtona ei ole enää jatkaa elämää vanhoilla säädöillä, mielialoilla ja käyttäytymismalleilla, asettuu motivaatio kysymättäkin uudelle tasolle. Sisäsyntyinen motivaatio synnyttää vääjäämättömän päätöksen, johon sitoutuminen asettaa suunnan kohti jotakin uutta.
Miksi elämän suuret kysymykset ja muutokset tulee käydä syvän montun ja tuskan kautta, suurin piirtein sekvenssillä umpikuja-epätoivo-kärsimys-motivaatio-päätös-sitoutuminen?
Voisiko epätyydyttävää elämää fiksata pienemmissä erissä, ennen kuin tuuletin on tukossa; pysyvillä muutoksilla, jotka kantavat pyhässä ja arjessa, meditaatiomatolta kokouksiin?
Kehollisuus ja kokemuksellisuus muuttavat tavan oppia
Tiedän miltä tuntuu tehdä epätyydyttävää työtä, jossa kiire on tullut normiksi ja stressi kaveriksi kahvipöytään. Jaksaminen onnistuu, kun on pakko. Asiakasprojektit painavat päälle myös viikonloppuisin.
Olen nähnyt ympärilläni ja kokenut myös itse urautuneen parisuhteen, joissa alttarilla tahdottu on hautautunut arkeen ja rakastaminen totuttu tapa. Mikään ei ole varsinaisesti huonosti, arki sujuu, elämä rytmittyy työn ja lasten harrastusten ympärille; ei tunnu pahalta, muttei tunnu varsinaisesti hyvältäkään.
On mielestäni kovin inhimillistä, että elämään mahtuvat juuri ne asiat, mitkä sinne kullakin hetkellä mahtuvat. Uusien asioiden esittely kalenterille, välttämättömien sekaan, tuntuu änkemiseltä ja punkemiselta. Toisinaan tuuli puhaltaa purjeet pulleiksi - päätöksen lenkkeilystä, laatuajasta parisuhteelle, aaltoja täyteläisemmälle elämälle. Kunnes havahdumme huomaamaan lepattavan purjekankaan ja köysistön solmussa.
On yksinkertaisesti helpompaa valita puuhakkaita sijaistoimintoja: roikkua netissä, nauttia punaviiniä terassilla, katsoa teeveestä sama klassikko viidennen kerran.
Mitä sinun elämässäsi on epätyydyttävää?
Ei-tyytyväistä elämää ohjaavat monet tekijät, usein joku tai jotkin muut kuin sinä tuntevana itsenä. Harva päätä asfalttiin tarkoituksella hankaa. Teemme useimmat arkipäivän asiat automaattiohjauksella, sen enempää kyseenalaistamatta, opitun ja harjoitellun mukaisesti. Tämä on aivorakeeseemme koodattu. Omaksumalla tapoja toistuvien tehtävien suorittamiseen voimme säästää kapasiteettiamme sinne, missä sitä oikeasti tarvitsemme.
Lisää aiheesta erinomaisessa kirjassa Power of Habit, http://charlesduhigg.com/the-power-of-habit/.
Opimme tapoja toistamalla. Elämämme koostuu paljolti asioiden toistamisesta, joka päivä. Pesemme hampaamme, ajamme autoa, kaivamme pankkikortin kassalla ilman älyllistä ponnistelua.
Olemme eletyn elämän, harjoittelumme muotoisia
Eletty elämä on muovannut meistä juuri sellaisia kuin olemme. Arkipäiväämme sisältyy lukuisia yksinkertaisia rutiineja, olemme tulleet sisäsiisteiksi. Lisäksi opitut tapamme ohjaavat käyttäytymistämme joka hetki - mielialojamme, ajattelukykyämme, liittymistä toisiin ihmisiin, avoimuutta ja näkökykyä erilaisille tilanteille.
Toiminta juurtuu kokemukseemme. Päivittäinen talouslukujen pyörittely kehittää laskupäätä, puhuminen kykyä ilmaista, liian tiukka aikataulu mahdollisesti kiireen tuntua ja jatkuva negatiivisen palautteen kuuleminen voi muuntua uskomukseksi. Usein toistettuna kokemuksen muskeli kasvaa, metsään tallattu polku levenee.
Osa toimintamalleista, tavoista, reaktioista palvelee meitä ja osa ei suhteessa tyytyväisyyteemme. Kyse on niistä nyansseista tai suuremmista otsikoista, jotka saavat työn tuntumaan kireältä kehossamme tai parisuhteen maistumaan väljähtyneeltä. Teemme asioita kuin on totuttu tekemään, tottumustemme mukaisesti, lukemattomien toistojen mukaisesti.
Mitä asioita sinä toistat elämässäsi?
Olen omassa elämässäni kulkenut oman matkani upottavalta suolla, ilman selkeää suuntaa. Epämääräisessä tyytymättömyydessä, välillä pelon jäädyttämänä, kelpaamattomuudessa, sivuuttaen tunteeni. Ymmärsin älyllisesti, mitä minussa tapahtuu. Muutos oli kuitenkin aiemmin vaikeaa, eikä sitä tapahtunut, kunnes tuskan umpikuja pakotti. Vanha kehon muotoni mielialoineen, reaktiomalleineen oli tullut tiensä päähän.
“Harva päätä asfalttiin tarkoituksella hankaa. Teemme useimmat arkipäivän asiat automaattiohjauksella, sen enempää kyseenalaistamatta, opitun ja harjoitellun mukaisesti.”
Kehollinen sitoutuminen itselle tärkeään inspiroi toistuvaan harjoitteluun uusien tapojen oppimiseksi
Uuden oppiminen edellyttää toistoja, harjoittelua samalla tavalla kuin olemme toistojen kautta oppineet nykyiset toimintamallimme. Urheilusuorituksia treenataan tunteja kaihtamatta, tekniikkavirhe poisopitaan selkäytimeen.
Muutos alkaa tiedostamisesta, tulla tutuksi omien toimintamallien kanssa - tunnistaa palvelevat ja ei-palvelevat mallit. Matka alkaa sieltä missä ja millainen olen.
Toisena ja keskeisenä kohtana on luoda sitoumus muutokselle. Mitä haluan elämässäni ilmentää? Luon mielikuvan itsestäni parhaana versiona, jollaiseksi haluan tulla.
Tämän jälkeen kokemuksellinen harjoittelu, toistojen määrä ja laatu kertoo oppimisen syvyyden ja nopeuden.
Sitoumus arvottaa harjoittelun kohti uutta, palveleeko tekeminen vai ei. Muutos alkaa pienistä teoista, jo yksikin uusi tapa ja sen ylläpitäminen luo rutiinin muutokselle. Eikä uuden ensimmäisen pienen rutiinin edes tarvitse liittyä suoraan uuteen tapaan, jonka haluamme oppia. Olennaista on kehollinen tuntemus uudesta rutiinista, sitoumuksesta ja palata siihen uudelleen ja uudelleen.
Olen luonut itselleni päivittäisiä tapoja uuden oppimiseksi. Ne ovat kehollisia harjoituksia, jotka teen tarkoituksella suhteessa sitoumukseeni, siihen mitä haluan jatkossa itsestäni maailmalle ilmentää. Esimerkkinä joka-aamuinen keskustaharjoitus, jossa laskeudun kuuntelemaan kehotuntemuksiani ja kytkeydyn keholliseen keskustaani, omaan voimaani. Palautan mieleen harjoituksen aluksi sitoumukseni, syyn harjoitella ja teen sitten itse harjoituksen.
Harjoitus palvelee minua. Luomaan kehollisen kytkennän sitoumukseeni, jotta tunnen sen vahvemmin osana minua. Luomaan rutiinin uuden oppimiseen, pyrimmehän aina tapojen omaksumiseen aivokapasiteetin säästämiseksi. Vahvistamaan kehollista yhteyttä itseeni, omaan voimaan ja turvaan, intuitiooni; kyse on taitojen oppimisesta.
Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä? Mitä kaipaat enemmän, mitä vähemmän? Mitä varten? Mihin sinä olet sitoutunut elämässäsi?